Voisi luulla viime päivityksen perusteella, että meidän koirarintamalla ei ole paljoa tapahtunut, mutta se on harhaluuloa. Meillä on ollut niin paljon tekemistä, että en ole enää illan päätteeksi jaksanut kirjoitella blogia. Anteeksi niille, jotka blogia seuravat.
Maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa kävimme vielä parissa möllitokossa treenaamassa kisaamista. Ilmeisesti se kannatti jollain tasolla, sillä 22.4. korkkasimme toko uramme saaden ALO1 tuloksen. En ole tosin täysin tyytyväinen kisoihin, sillä Lucan viretasossa oli toivomisen varaa. Huono vire näkyi muun muassa erittäin huonoissa seuraamisissa (jätätti) ja muutenkin yleisessä vetelyydessä. Luulen, että tein itse virheen siinä, että otin Lucan autosta liian aikaisin. Luca ehti tylsistyä ja turhautua siitä, että mitään ei tapahtunut ja se kostautui kisakehässä. No, onneksi pisteet riittivät kuitenkin toivottuun tulokseen. Ja lohduttavaa on se, että jos noinkin huonossa vireessä saatiin 1-tulos, niin mitä me saadaankaan aikaiseksi kun kaikki on kohdallaan! :). Kisan pistejakaantuminen näkyy Tulokset-osiossa.
Sitä seuraavana viikonloppuna kävimme eestaas Lahti Kv:ssä, Lucan ollessa erinomainen. Olen erittäin tyytyväinen avoimen luokan korkkaukseen, vaikka SA:ta ei herunutkaan tällä kertaa. Se mistä olen erittäin iloinen on, että nyt tuli todistettua, että Luca toimii hyvin myös toisen ihmisen handlaamana. Siskoni, joka oli näyttelykehien ensikertalainen esitti Lucan hienosti. Ja Lucakin taisi tykätä olla siskoni handlattavana, sillä häntä nousi iloisen korkealle. Hyvä tietää, että voin tulevaisuudessa pestata siskoni näyttelyihin, jos itseäni ei huvita ;). Arvostelu taas Tulokset-osiossa.
Vappuna lähdimme Kuopioon avopuolisoni veljen häihin. Luca oli vappuaaton ja seuraavan yön kasvattajansa Tuulan luona hoidossa. Hauska oli kuulla, että Luca sopeutui heti ja löysi nopeasti paikkansa laumassa, pohjan alimmaisena. Oli kuulemma hienosti alistunut ja varonut äitiänsä, joka oli hieman äkäinen koska oli aloittelemassa juoksujaan. Yhden päivän tarkkailun jälkeen Tuula kuvasi Lucaa muun muassa joviaalina, sosiaalisena, hyvän tilannetajun ja hermorakenteen omaavana, mutta hieman myös jääräpäisenä koirana. That's my dog! Hyvä havainto alle vuorokaudessa :D.
Nyt viikonloppuna lähdimme Sulkavalle Tuulan ja Juhan mökille pitämään pienimuotoiset Belle Fox-treffit. Vain Luca ja sisko Ria olivat pentueesta päässet paikan päälle. Oli itseasiassa varsin mukavaa pitää hieman kevyemmät treffit. Muut treffit kun ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että vkonlopun jälkeen olen ollut ihan kuitti. Nyt jäi aikaa myös keskusteluille, mökkeilyille ja saunomiselle. Ja huom! niin minä kuin Lucakin uitettiin talviturkkimme jäisessä järvivedessä :). Lauantai aamulla haisteltiin vajaan vuorokauden muhineet mejä jäljet. Luca aloitti erittäin jälkitarkasti, mutta yhdessä vaiheessa harhaili hieman, sillä oltiin tultu aukeamalle, jossa tuuli oli riepotellut jälkeä ja hirvet olivat käyneet jättämässä jätöksiään. Juha oli kuitenkin sitä mieltä, että niin Riassa kuin Lucassakin löytyy suurta potentiaalia. Hieman treenijälkiä nyt kesällä, niin loppukesäksi tai syksyksi voisi suunnitella jo ekoja kisoja. Jännää! :). Tehtiin myös hakuruutu dameilla koiruuksille. Luca teki varmaa työtä ja käytti hyvin nenäänsä. Haku olisi tosin saanut ollut nopeatempoisempaa ja intensiivisempää. Eli nyt pitää kiinnittää huomiota hakuintoon ja saada treeneissä lisävauhtia hakuruutuun, motivoida ja innostaa paljon. Variksilla teimme eteenlähetystä ja markkerauksia ja linnut nousivatkin hyvällä otteella :). Starttipistoolin laukaus nostatti Lucan työskentelyintoa positiivisesti, joten olisikin kiva pystyä tekemään nyt alkukesästä hakuruutu-treenejä laukauksien kera. Sunnuntaina ennen lähtöämme tokoilimme myös hieman. Teimme muun muassa ruutua ja koska Lucan ruutuun meno oli suht hidasta, sain Tuulalta vinkin kokeilla ruudun opettamista lelun kanssa. Lelu ruutuun ja koira lähetykseen. Kun tämä menee hyvin ja vauhti on huippua, voi lelua vähitellen alkaa häivyttämään. Ruutua olen tosiaan aikaisemmin opettanut näyttöruutuna ja se menee kyllä ihan hyvin siinä mielessä, että Luca tietää mitä tehdä, mutta tempo on vain hieman hidasta. Pitää testailla erilaisia opetustapoja ja ehkä yhdistellä niitä, jotta löydetään se paras tapa meille.
Vaikka treffit olivat ihanat, ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Luca ja Ria saivat peuhata ja leikkiä ulkona yllin kyllin ja sitä olikin kiva katsella. Mutta kaiken vauhdin keskellä satutti Luca myös vasemman etujalkansa kannuskynnen. Kävimme tänään eläinlääkärillä ja valitettavasti kynsi piti poistaa kokonaan, sillä kynnen koko ydin oli näkyvillä. Koska kynsi poistettiin nukutuksessa, joudumme valitettavasti unohtamaan 19.5. Umn tokokisat kennelliiton antidoping sääntöjen vuoksi. Nukutusaineilla kun tuo varoaika on 28vrk! Harmitus maximus!!! No, onneksi noita kisoja on mukavasti myös kesäkuussa.
Nyt tokukuuussa olemme myös aloittaneet Riitta Jantunen-Korrin pitämän tokokurssin Järvenpäässä. Viime viikolla kurssilla käytiin läpi perusasioita ja näytettiin kouluttajalle tasoamme. Sain muutaman erinomaisen vinkin tulevaisuutta ajatellen. Huomenna olisi myös kurssikerta ja tarkoitus on kyllä mennä paikan päälle. Jää tosin nähtäväksi jääkö kurssi minulle kuunteluoppilas tasolle vai jaksaako Luca treenata kynnenpoiston jälkeen. Tänään Luca on nimittäin ollut kuten alla olevassa kuvassa; surkeana, poissaolevana ja unisena lääkehuuruissa. Voi pientä kultamuruani <3
Jaahas, viimeisestä päivityksestä on näköjään kertyny puolisentoista kuukautta.. ups! :/.
Tosiaan, ollaan nyt viime kuun aikana käyty useissa möllitokokisoissa. Ja valitettavasti hyvin vaihtelevin tuloksin. Pistemäärät ovat kaikki olleet hyvät (alo1 arvoisia), mutta mielestäni paranneltavaa on kyllä paljon. Suurin ongelma näyttäisi olevan se, että en tiedä edelleenkään yhtään ennen kehään menoa, että miten kisa tulee menemään. Muutamia kertoja on mennyt huippuhyvin, Luca on ollut kontaktissa ja keskittynyt itse asiaan, mutta toisinaan taas kontakti on ollut huono ja koira häiriöherkkä. Ihan ilmeisesti Luca ottaa häirötä niin tuomarista kuin yleisöstäkin ja tämä näkyy varsinkin seuraamisissa.
Yhdessä möllissä jossa oltiin eräs nainen hämmästeli ja kehui kateellisena meidän hyvää kontaktia (huom, tämä oli ennen koekehään menoa, kun koiria ja ihmisiä oli ympärillä pilvin pimein), mutta koekehästä tultuamme oli samaisen naisen kommentti "Mikä tuli?" Jaa-a sen kun tietäis! Iso tyhjä kehä, muutama hassu ihminen seuraamassa liikkeitä ihan vierestä, monta silmäparia tujottamassa ja Luca oli ihan hukassa. :O
No, mutta onneksi tosiaan kaikki kisat eivät ole olleet huonoja. Muutama kisa on mennyt oikein hyvin (onneksi! Siis toivoa on). Luulen, että kyllä se jännitys ja häiriöherkkyys sieltä vähitellen poistuvat kunhan saadaan vaan vielä enemmän kokemuksia mölleistä ja kisatilanteista. Huomenillalla ajetaan Lahteen asti mölleihin ja lauantaina on HSKH:n möllit täällä Vantaalla. Joten kyllä tämä tästä. I hope!!!!! sillä menin jo ja ilmoitin Lucan virallisiin kisoihin 22.4. Hausjärvelle (auts!!! ).
Toko-treeneissä ollaan alettu treenaamaan kunnolla myös muita korkeampien luokkien liikkeitä, kuin vain kaukokäskyjä ja metallikapulan noutoa. Nyt on ruutu, avo:n & voi:n hyppyt pilkottuna, sekä luoksetulon pysähdykset olleet työstön alla.
Ruutua aloitin opettamaan Hanniksen neuvojen mukaan. Monihan aloittaa ruudun namikipolla / kosketusalustalla. Minä jätin nämä pois, niin ei sit tarvitse "vieroittaa" Lucaa pois niistä kun kippoa tai alustaa ei enää olekaan. Lähdin opettamaan ruudun niin, että jätin Lucan istumaan ja menin itse ruutuun kaivaamaan maata siitä kohdasta johon koiran halusin (ja samaan aikaan pölöttelin ja innostelin). Sitten takaisin lähettämään koira pienellä käsimerkillä ruutuun. Ja murto-osa sekuntia ennen kun Luca on siinä kohdassa, jossa olin "kuoppaa kaivanut", heitän lelun kehujen saattelemana. Aika nopeasti Luca onkin tajunnut että kartioiden väliin pitää juostaa, jotta lelu lentää. Tällä hetkellä menee mielestäni todella hyvin siihen nähden kuinka lyhyen aikaa liikettä on treenattu. Luca tietää mitä tulee tehdä, vaikka kaikkina kertoina ei juoksekaan juuri siihen kohtaan mihin hänet haluan (usein jää ruudun etureunaan). Mutta sitten olen taas vahvistanut ruudun takaosaa kaivamalla maata ja sit on taas alkanut luistaa. Joten toisoja, toistoja, toistoja niin avot! :)
Luoksetulon pysähdykseen tulee vielä tehdä paljon töitä. Kyllähän Luca pysähtyy, mutta aivan liian hitaasti. Asiaan on hieman auttanut se, että olen ottanut ihan uuden käskyn pysähtymiselle. Aluksi käytin sanaa "seiso", mutta koska se on jo käytössä niin monessa liikkeessä, vaihdoin sanaan "stop". Helpompi Lucankin tajuta, että mitä liikettä trenataan kun käsky on eri. Tätä liikettä olen kokeillut Lucalle kahdella tavalla. Joko niin, että olen lähettänyt Lucan kiertämään jotain (tolpan, tuolin, kartion tms.) ja sitten kun on kiertänyt ja palaa takaisin jämmäkkä käsky "stop" ja samaan aikaan lentää lelu. Tämä on toiminut, mutta välillä Luca kiertää todella hitaalla tempolla koska fiksuna koirana hän ennakoi pysähdystä. Joten olen tehnyt myös niin, että olen jättänyt Lucan istumaan, kutsunut luokse ja "stop" käskystä lelu lentää. Tämä menee vielä hyvin. Mutta nyt olen hieman viivyttänyt lelun heittoa käskyn jälkeen ja ongelmana on, että luoksetulossa vauhtia on turhan paljon ja pysähdys venyy. Pitäisi varmaan pitää luoksetulomatkat lyhyinä näin aluksi, että saadaan nopeampia pysähdyksiä, vai onko tuo kiertäminen sit kummiskin parempi tapa? Enpä tiedä, kokeilun ja toistojen kautta se kait selviää. (neuvoja ja vinkkejä saa antaa).
Tänään oli viimeinen vapaavuoro-treeni Juvanmalmin hallilla. Nyt ois sitten tarkoitus treenata ulkona omatoimisesti ennen kuin toukokuussa alkaa Koiviksen vakitreenit ja Korrin kurssi.
Kun lumet ovat alkaneet sulamaan ja kevät on tulossa, on myös nome-intoni selvässä nousussa. Voi että jos lumet sulaisivat nopeammin metsistä, niin pääsisi hakua treenaamaan. Mutta siihen asti jatketaan eteenlähetysten, muistinoutojen ja markkeerausten kanssa. Pakastimeenkin ollaan saatu hieman uutta lihaa (muutama varis ja lokki) kiitos Cillan ja Willen :).
Innokas tokoilu on jatkunut. Tosin lähipäivinä olemme treenanneet hieman normaalia vähemmän paukkupakkasten vuoksi.
Viime viikolla kävin treenaamassa omaa pääkoppaani tokokisoja varten. Keskiviikkona olin Koivukylän koiraharrastajien järjestämällä luennolla. Luennon piti Vappu Alatalo aiheesta "Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa". Luento oli kyllä minulle erittäin hyödyllinen. Minulla on nimittäin tapana jännittää ennen suuria koitoksia, kisoja tms. ja luennolta sain paljon hyviä vinkkejä oman jännittämisen työstämiseen ja itseni psyykkaamiseen ennen kisoja.
Sunnuntaina menimme yhdessä Millan (Lucan Aida-serkun omistajan) kanssa Cockerspanielit ry:n järkkämälle Pekka Korrin "Koiran vireen hallinta" koulutuspäivälle. Siis aivan mahtava päivä!, vaikka paleltiinkin ihan älyttömästi "lämpimässä" sisähallissa. Lyhyen luennon jälkeen seurasimme eri koirakkojen edesottamuksia ja kuuntelimme Pekan neuvoja koirakoille. Pekalta tuli paljon asiaa, joka sai minut ajattelemaan tokoiluamme aivan eri kantilta. Pekka nosti mm. esiin, että kisavalmiin koiran saamiseksi, tulee pitää kahdenlaisia toko treenejä. Ensimmäiseksi tulee pitää treenejä, joissa hiotaan koeliikkeitä ja niiden puhtautta ja toiseksi treenejä, joissa treenataan kisatilanteita- ja rutiineja. Nämä ovat kaksi erillistä treenitilannetta, eikä niitä tule sekoittaa. Kun treenataan koetilanteen sietokykyä, silloin ei takerruta liikkeiden puhtauteen. Pekka painotti myös, että kisoissa koiraa ei tule "lämmitellä ja viritellä", jos niin ei ole treenatessakaan tehnyt. Koirahan vain hämmentyy tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Jos on treenannut paljon kokeenomaisesti kaikkine etappeineen, ei itse kokeen tulisi olla yhtään sen kummoisempaa. Onnistunut koesuoritus saavutetaan kun koira ei tajua olevansa kokeessa, vaan pitää koetta perustreeninä. Valitettavasti kisaamista ja kisarutiineja emme ole Lucan kanssa kovin paljon treenanneet, vaan tokotreenit ovat olleet pääasiassa liikkeiden hiomista. Joten nyt pitää itse pohtia miten me lähdetään luomaan Lucalle sopivaa kisarutiinia. Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, kun allekirjoittanut on niin noviisi tässä asiassa!
No onneksi nyt lähiviikkoina on paljon möllitokokisoja, joissa pääsen hieman testailemaan, että minkälainen kisarutiini sopii Lucalle parhaiten. Nyt tulevana sunnuntaina olemme menossa Lucan kanssa möllitoko-kokeeseen samaiseen paikkaan, jossa viime kuussa epäonnistuimme täysin. Viime kerralla olin ilmoittanut Lucan alokas-luokkaan, mutta tällä kertaa ilmoitin mölli-luokkaan (koiran saa palkita liikkeiden välissä). Koska tuo koirakoulu on sen verran ahdas paikka ja tilana loppujen lopuksi niin erilainen ympäristö kuin koepaikat, otinkin sunnuntain tavoitteeksi treenata kontaktin pysymistä ja Lucan stressinsietokykyä häiriötilanteessa. Oikean koetilanteen ja sen rutiinien treenaaminen saa jäädä jollekin toiselle kerralle. Ja mölli-luokka soveltuu tähän tavoitteeseen mielestäni paremmin kuin alokas-luokka :).
Ollaan me taas hieman varisteltukin. Muutama päivä sitten kun sulatin pakkasen, otin pari vaakkua sulamaan. Pidimme kylmässä talvipakkasessa lyhyitä, mutta tehokkaita eteenlähetys- ja muistinouto-harjoituksia. Alla muutama kuva treeneistämme.
Eilen kotiuduimme lyhyeltä Ruotsin matkalta, jossa kävimme yhdessä Niinan ja Saran kanssa Kungsörin ryhmänäyttelyssä. Matka kotoa alkoi kuitenkin jo perjantai-iltana kun lähdimme Lucan kanssa Turkuun päin sukuloimaan. Lauantaina Luca pääsi heti aamusta pitkästä aikaa peuhaamaan serkun koiran Urho-gööttin kanssa. Ennen illansuuta kävimme vielä mummolan jälkeen kahvittelemassa tuttavilla. Illalla alkoi sitten laivamatka kohti Ruotsia. Luca ja Sara eivät olleet aiemmin toisiinsa tutustuneetkaan ja Sara teki heti alkukättelyssä hyvin selväksi, että hänen takapuolessahan eivät pojat roiku. Menohytti oli pieni, mutta hyvässä sovussa mahduttiin. Pientä lisäjännitystä näyttelyreissuun loi Sara, joka minun ja Niinan käydessä illallisella, oli pihistänyt repustani Lucan viikonloppuruoat ja vetänyt ne napaansa. :D. Neidin yö meni varsin turvonneessa ja levottomassa olotilassa kun Luca taas nukkui rauhallisesti kevythäkissä. Tukholmaan saavuimme todella varhain sunnuntai aamuna, josta lähdimme sitten lyhyen koiralenkityksen jälkeen ajamaan kohti Kungsöriä. Näyttelyhalli oli täydellinen katastrofi. Jos joku sanoo viime vuoden SNJ:n Lohjan näyttelypaikkaa ahtaaksi, niin olisivat nähneet Kungsörin paikan! Halli oli niin älyttömän pieni, että koirahäkkejä ei voinut pystyttää, vaan siellä oltiin yhtä tukalasti kuin sillit suolassa. Tämän takia odottelimmekin ulkona kylmässä omaa vuoroamme.
Näytingit menivätkin sitten oikein mallikkaasti. Tollereita oli ilmoitettu 36 ja niistä taisi sen 8 olla pentuluokissa. Tuomari oli suhteellisen tarkka ja vain harvat valitut saivat ERIn. SAn saivat vain 2 urosta ja 4 narttua. Onneksemme Luca ja Sara kuuluivat molemmat tähän sakkiin. Ihan ei loppuun asti Lucan onni suosinut, vaan jäimme paras uros skabassa toiseksi ja saaden Vara-Sertin. No, eipä juuri haittaa sillä kisatunnelmaa nostatti taas Sara, joka sai sen mitä lähti Ruotista hakemaankin. Sara voitti nartut ja oli lopuksi VSP saaden Sertin. Näin ollen Sarasta tuli Ruotsin näyttelyvalio. Vielä kerran huimasti onnea Niina ja Sara! Mukavaa oli myös se, että törmäsimme Mariaan ja Lucan isoäitiin Thashaan (isän emä). Näyttelystä pääsimme lähtemään puolen päivän aikaan ja loppupäivä kulutettiin Tukholman nurkilla shoppaillen ja koiria ulkoiluttaen, josta sitten suuntasimme laivalle. Luca ja Sarakin olivat jo tottuneet toisiinsa ja päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että hytissä on akkavalta. Joten tokana yönä ei Lucalle kevythäkkiä tarvittu, vaan koiruudet loikoilivat suvassa sovussa sängyllä Niinan kanssa.
Eilinen paluupäivä oli minun kohdallani varsin koomamainen. Väsy oli uskomaton ja kotiin tultua oli pakollisten askareiden jälkeen pakko ottaa päivätorkut. Myös Luca käpertyi sängyn alle maate lataamaan akkuja. Illalla sitten jo hieman jaksoimmekin tehdä jo jotain. Niinan kanssa käytyjen keskusteluiden innoittamana sulatin Lucalle pitkästä aikaa variksen. Sillä teimme sitten jonkin aikaa perus markkeerausnoutoja ja eteenlähetyksiä. Ja hienosti meni. Luca oli innoissaan ja teki hyvin töitä. On minulla hieno koira :).
Jeps. Eilen olimme Espoon Koirakeskuksen järkkäämässä harkkatoko-kisassa. Olin ilmoittanut Lucan alokas luokkaan ja se meni siis aivan totaalisen katastrofaalisesti! Ei voi muuta sanoa kuin että masennus ja lannistus oli aika suurta jälkeenpäin. Harkkatoko pidettiin koirakoulussa ja sisätilat olivat suht pienet ja talo täynnä koiria. No, Lucan pääkoppa ei sitten oikein kestänyt tätä uutta tilannetta. Huomion veivät muut koirakot ja kokolattiamaton hajut. Yhteyden saaminen oli todella vaikeata, jopa herkuilla. Ennen suoritusta kävin Lucaa ulkoiluttamassa ja innostamassa lelulla ja herkuilla ja vielä tässä vaiheessa fiilis oli hyvä ja Luca oli normi oma itsensä ja tykkäsi tehdä minulle töitä. No, sitten siirryttiin sisälle ja kaikki alokas luokassa starttaavat pääsivät koeajaamaan "koekehän" ennen suorituksia. Tässä vaiheessa sitten Lucan huomio herpaantui minuun täysin. Keskittyi tosiaan vain siihen mitä muut koirakot tekivät eikä tahtonut kuulla minua ja minun kannustuksia laisinkaan! Minulla oli kyllä suoraansanottuna kuin halolla päähän hakattu fiilis, kun en tiennyt mitä olisin tilanteelle tehnyt. Vaikka kuinka yritin innostaa ja saada huomiota, niin ei. Sama toistui sitten itse koetilanteessa. Paikallamakuussa Luca pysyi massa sen reilun minuutin ajan (tällöinkin haisteli koko ajan rauhattomasti maata ja katseli ympärilleen), mutta sitten ei enää pystynyt nenänsä houkutuksille mitään. 0 pistettä. Nollalle meni myös molemmat seuraamiset (tai siis sehän ei ollut seuraamista laisinkaan!). Luca haahuili pari metriä minun takanani katsellen ympärilleen. Tässä vaiheessa yritin tsempata Lucaa hieman, vaikka kokeissahan näin ei saisi tehdä. Mutta tuntui että oli pakko, jotta saisin Lucan jotenkin edes mukaan tekemisen meininkiin. No, muista liikkeistä saimmekin sitten jo jotain pisteitä. Ainoat täyden pisteen arvoiset suoritukset olivat luoksepäästävyys (mistä nyt ei voi erikoisemmin ylpeillä) ja estehyppy. Joten jos olisi ollut viralliset kisat (onneksi ei ollut!) olisimme jääneet kokonaan ilman tulosta. :(
Harmittaa koska olin toivonut että olisimme voineet helmikuussa aloittaa kisaamisen, sillä ollaan kuitenkin treenattu suht paljon nyt viime aikoina. Mutta ihan ilmiselvästi meillä on vielä Lucan kanssa tekemistä. Vaikka ärstyttää, niin onneksi mentiin harkkakisoihin! Koska jos oltaisin oltu virallisissa kokeissa ja sama olisi tapahtunut, olisin hävennyt silmät päästäni. Mutta nyt siis tiedän suurinpiirtein mitä pitää treenata, häiriöitä, häiriöitä, häiriöitä! Tosin tällainen ainainen asioiden viilaaminen tahtoo vain hieman syödä omaa motivaatiota, eikä oikein tunnu sopivan minun "haluaa kaiken heti ja nyt"-luonteelle. Mutta minkäs teet kun on pakko.. Nyt pitää vain yrittää keksiä jokin takuuvarma rutiini, jolla saan Lucan motivaation nousemaan tähtitaivaisiin asti ennen koetilannetta. Lelulla riehumista ja viretilan nostamista? Huippunamikippo odottamassa? Lucahan osaa jo kaikki liikkeet, mutta nyt pitää vain MINUN oppia lukemaan omaa koiraa paremmin, jotta tiedän miten saamme kilpailuvaihteen päälle.
No, pitäähän sitä takapakkien jälkeenkin ajatella positiivisesti ja tähdätä tulevaisuuteen. Siksi laadinkin nyt tavoitteemme tälle vuodelle:
TOKO
Helmi- ja maaliskuussa vielä pari möllitokokisaa. Maalis- / huhtikuussa ensimmäinen ALO-startti. Loppukesään mennessä toivon että kasassa olisi ainakin pari ALO1-tulosta, niin vois sitten syksymmällä korkata AVO-luokka.
NOU/NOME
Taipparit läpi, viimeistään syksyllä, toivottavasti jo kesällä.
Aloitamme tavoitteellisemmin treenamaan Nomenkin osa-alueita (josko sitten joskus jonain vuonna pääsisimme Nome-B / WT-kokeisiin asti..)
MEJÄ
keväällä/kesällä lajiin paremmin tutustuminen ja muutamia treenijälkiä. Kiva olisi mennä loppukesästä vaikka muutamalle koejäljellekin.
AGILITY
tälle lajille en tee vielä mitään tavoitteita, sillä tuntuu että noissa ylläolevissa on jo yllin kyllin purtavaa. Jos jää ylimääräistä aikaa, niin voisihan sitä jonkun kurssin käydä.
NÄYTTELYT
Käydään aina silloin tällöin kun mieli tekee. Kiva olisi saada vielä se viimeinen Serti ja mahdollisesti myös ensimmänen Cacib. Ja uskaltaiskohan sitä unelmoida jo MVA-tittelistä vuodelle 2012? (oletan siis, että taipparit menee läpi!!! kyllä!)
Nonni, nyt on tavoitteet sitten siinä lueteltuna kaikille nähtäväksi, niin emme sitten pääse luistamaan niistä... ;)
